Elämän aakkosia opiskelemassa

Äiti on nyt keksinyt, että se ei voi enää kirjotella asioita minun puolesta. Olen kuulemma jo niin iso ja reipas tyttö, että se olisi epäreilua. Ajatelkaapas sitten, kun osaan oikeasti kirjoittaa tai sanoa nämä kaikki asiat, mitä päässä liikkuu ja äiti ymmärtäisi ihan väärin ja kirjoittaisi tänne ihan tyhmästi. Minusta äiti on kyllä nyt vähän tyhmä tässä asiassa, mutta onneksi sillä vielä vähän leikkaa vaikka onkin vanha apina.

Jatkossa tänne kirjoittaakin äitin ja minun yhteinen ystävä NeitiNopponen. Oikeastaan NeitiNopponen on äitin mielikuvitusystävä. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta äitillä ja enolla oli niitä paljon pienenä ja ne liikkui lentävällä linja-autolla ja lähetti kirjeitä puista vain syksyllä. Siitä NeitiNopposesta voitte lukea painamalla näppylää tuolta sivulta. Äitin ja enon mieliystävistä ei varmastikkaan ole lisälukemista missään.

Vaikka äiti päättikin, ettei enää kirjoita minun puolesta, niin ehkä kuitenkin jotakin asiaa voi tulla tai olla tulematta. Esimerkiksi minä voin itse kertoa äitin avulla asioita, joita olen oikeasti sanonut ja tehnyt… Niin kuin, että tänään oli mummun synttärit ja matkalla lauloin ainakin sata kertaa “paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea vaan…” ja sitten, kun päästiin mummun luo niin en laulanut ollenkaan.

NeitiNopponen sitten kertoo enemmän sellaisia asioita, kuin miltä minusta on tuntunut ja mitä uutta olen oiv…keksinyt ja huomaissut.

Minulla olisi nytkin kyllä paljon asiaa minun syntymäpäivistäni, jotka oli ja on ehkä vieläkin. Luulen, että kerron niistä yhtessä NeitiNopposen kanssa sitten, kun meillä ei ole muuta puuhaa, mitä on kyllä aika paljon, sillä piirrän, kirjoitan, muovailen, tanssin ja rompotan mieluisasti NeitiNopposen kanssa. Äitillä ei vaan ole rompotinta vaikka kaikki muut onkin.

Loo. Tämä on kyllä vähän kummallista… Minä tai ainakin minun äiti muisti, että ollaan kerrottu miten tanssittiin häissä, mutta eihän sellaista kirjoitusta tuolta minä löytänytkään.  Nyt kai on sitten kerrotava koko kesästä..

Sen juhannusjuhlimisten jälkeen meillä alkoi olla paljon väkeä. Tai oikeastaan ensin äiti ja isi oli vähän kummallisia ja kiireisiä eikä ne oikein muistanut mitään. Olin tosi paljon hoidossa ja sain uusia kavereita ja opin pottailemaan hyvästi. Sitten en enää mennykään aina hoitoon vaan olin kotonassa enkä enää pottaillutkaan niin paljosti. Sitten minulle löytyi hieno rinsessa mekko!

Hienoissa vaatteissa saa mennä luhliin ja kirkkoon. Meillä on niitä aika paljon ollutkin koko kesänä. Ensin oli semmonen joku vaan kirkko. Sitten oli semmonen kirkko, missä sanottiin kaikkia tuttavaisia nimejä ja rukousteltiin niitten takia. Äitiä alkoi vähän itkettää, kun yksin mun poikakaverin veli oli hätästi kasteltu, kun sillä on joku vika tississä ja sitäkin rukouttiin ja sitten vielä yksejä mun äitin kaveripareja ja sitten äitiä ja isiä kun ne oli menossa naamiaisiin.

Joskus tuon kirkon myöhemmin, olikin sitten jo sen kaveripariaiset luhlathäät. Ensin oltiin taas kirkossa sitten mentiin tansssimaan hienoon paikkaa jossa sai syödä nakkeja. Vai oliko ne lihapullia? Ainakin minä söin enemmän, mitä äiti ja kyllä oli hyvvää! Täyellä mahalla jaksoin paljon piirtää ja karkailla ulos. Siellä tuli vettä ja oli mukava, kun sai käyttää sateenvarjoja! Isikin piti siellä jotain puhelua ja ohjelmoinnin ajan olin paljosti sen hääparin kanssa istumassa. Sitten alkoikin jo tanssi ja minä tanssin enemmän kuin kukaan muu ja sain ihan uusia kavereita! Olisin jaksanu tanssia ja pyöriä näin ja näin vaikka kuinka kauan, mutta äiti laittoi minut muka myöhällä autoon ja nukahtin.

Seuraavana päivänä piti taas olla kirkossa, mutta eri kirkossa, kun serkkupoika pääsi…no kirkkojuhlaan. Minua ei kyllä yhtään huvittanu olla siellä vaikka minulla oli juhlatvaatteet päällä. Lähdin pihalle kun olin ensin monta kertaa miettinyt jäänkö vai lähenkö ja isi oli joutunu siinä hypätä minun perässä. Siellä kirkon ulkomailla oli paljon kivejä joissa oli nimejä ja jotenkin ne kiinnosti kovasti. Osasin lukeakin niitä melkein oikein ja äiti vähän ihmeisteli.

Sitten kun oltiin siellä metsäpaikassa juhlittu serkun juhlaa ja syöty paljon lähdettin kotiin. Siitä alkoi aika erikoinen viikko. Meillä oli ihan kaikista eniten ihmisiä ja minun kanssa leikki tosi moni sukulainen ja naapuritkin, Se oli kyllä aika hauskaa vaikka juuri sillä viikolla oli aika vesisateinen tai ainakin kylmäävä keli. Äiti kerkes olla minun kanssa tosi vähän ja isi kans ja mulla oli aika kova ikävä. Mummu oli asustellu meillä jo aikasemminkin paljon ja se laitto kukkia ja nättiä pihalle. Äiti sitten yritti mummua auttaa, mutta en minä oikein antanut, jossei minulla ollut muita leikkikavereita.

Lopulta tuli semmoinen aamu, että äitille laitettin tosi paljon tukkaa ja lakkaa ja meikkauksia naamaan. Niin minäkin osaan muuten meikata. Laitan mielelläni varmasti huulipunaa ja puuteria ja yhtenä päivänä osasin laittaa tosi hyvin ripsiväriäkin. Jos minulle tulee pipi, niin sitten minulle laitetaan tenteriä pipiin ja se paranee. Ne on kaikki semmosia orileimejä, mikä on äitin työ.

No sitten kun olin nättinä ja äitilläkin oli rinsessapuku päällä niin me mentiin kirkkoon. Minun kanssa oli se sama tätikaveri joka meni naimisiinkin. Äiti ja isi jutteli jonkun hassusti pukeutuneen setän kanssa kaikkien eessä ja sitten ne pussas. Äiti kyllä meinas unohtaa, että siinä piti pussatakki! Sitte me mentiin kolmestaan semmoseen huoneeseen kirkon taakse ja ku me tultiin ulos ni kaikki ootti pihalla ja äiti ja isi meni vanhan paloauton kyytiin. Sitten minulla oli kotona hallissa paljon ystäviä ja tuttavaisuuksia ja söin taas ja tanssin ja leikin naapurin tyttöjen kanssa. Se oli kyllä kiva päivä, mutta lopuksi täytyi mennä nukkumaahan. Joskus yöllä minä heräsin, kun meillä sisällä kävi vähän vieraita ihmisiä, mutta onneksi äiti sitten oli vielä kotona ja laittoi minut takaisin uneen. Aamulla sitten tätit minua hoisi ja mummu laitto ruokaa kaikki touhusi kovasti jotakin enkä minä tiennyt missä isi ja äiti oli, mutta päikkäreitten jälkeen ne olikin jo kotonassa. Se paloautokin oli sillon vielä meillä!

Minusta paloautot on tosi hienoja! Minäpä olin semmosen kyytissä meijän pihalla ja oon monesti käyny paloasemallakin niitä kahtomassa ja minusta on hauskaa kun isi ajaa paloautolla meijiän ohi piipaapillit päällä. On minulla yksi kirjakin joka kertoo palomiesnalleista! Se on kyllä ihan osi hyvä kirja. Ja kun äiti kysy minulta olenko minä murmeli niin minä vastasin “Ei, minä olen palomies”. Minä siis tietäsen jo mikä minusta tulee sitten, kun saan ajokortin. Sain kyllä jo äitiltä yhten ajokortin, mutta ei sillä isoja autoja saa ajaa. Vain semmoisia leikki.

Vaikka olikin aika nopsa kesä niin kyllä minä ehtisin tehä vaikka mitä. Nyt kun luhlathäät on ohi, niin aina välillä haluaisin laittaa mekon ja mennä halliin tanssimaan. Ollaa me sielä välillä käytykin, mutta ilman hienousvaatteita. Ollaan käyty naapurin heppojakin hoitamassa ja viety niille omenoita. Retkelläkin oon minä käyny metässä koiran ja äitin ja isin kanssa. Oli siellä kerran yks kaverisetä ja sitten serrkutyttö ja senkin äiti ja isi. Minä aina välillä serkkua kiusaan, kun se on minua pienempi. Mutta kyllä minä siitä tykkäänkin, kun se aina leikkii minun kanssa.

Ollaan me kyläiltykin ja vasta vähän aikaa sitten käytiin enon ja tätin luona tosi kaukana, minne piti nukkua päikkärit ja sitten vielä lukea monta kirjaa!  Käytiin me matkalla aapiiseessa liukumassa liukumäkiä ja syömässä apinalautaselta. Siellä oli semmonen vauvakin jonka äiti suuttu ku kävin olemassa ain. Äiti sano, että sillä tätillä oli varmaan paha päivä. Mietin, että se taitaa olla tarttuvaa, kun äitillekin meinas tulla sen jälkeen paha päivä.

Enolla oli kyllä mukavaa, vaikka en uimaan päässykkään. Eno oli minun kanssa liukumäessä ja se on ulkonassa ihan minun lempipuuhaa. Käytiin me lenkilläkin. Sitten, kun meidän piti lähteä kotiin, laitoin kaikki matot uuteen järjestykseen ja äitiä harmitti. Ajattelin, että niin olis nättiä.

Huomenna mummu ja tuta tulee minua illalla hoitamaan, kun äiti menee oppimaan meikistä. Siksi minun siis täytyy jo mennä kovasti nukkumaan, Hyväätys ja musuja!

LEMPINI NYT

kirja: Nalle Paloasema, Autot

ohjelma: Muumit, Chugginton, Unelmatarha (paitsi ne siniset linnut on pelottavia)

laulu: Puuha-Pete

unilelu: Ihaa, isin vanha nalle, pupu ja melkein kaikki muutkin pehmeät

työ: koirien ruokkiminen, tiskaaminen, piikkaaminen

leikki: kaikki vesileikit, keittiöpuuhat, piirtäminen ja lukeminen

olen oppinut: sanomaan ärrän

En ole näköjään muistanut kertoa niitä neuvolakuulumisia ja täytyy kyllä nyt myöntää, etten muistakkaan niitä mittoja, mitä siellä otettiin. Sen tiedän, että painan 14 kiloa. Jotakin käyrämäisiä ne näytti sielä neuvolassa ja ne oli tosi tasaisia. Kehuivat eteväksi tytöksi. Itsestäni voisin kertoa myös, että olen hirmu ahkera touhuaja ja puhun tosi paljon ja pitkiäkin lausamuksia, kuten “isi aijaa ekkaa”, “äiti meni töihin”, “Piia mennee ulos”… Jos joku yrittää leikkiä minun tavaroilla, niin silloin sanon oikein lujasti “ANNA MINUN!!!!!”. Kyllä minulta joskus voi jotain lainatakkin, mutta vain silloin kun minulla on jotakin muuta tekemistä.

Minun lempitekemistäni on olla ulkona. Siellä voi pomppia naapurin tamppiksessa tyttöjen kanssa ja myös tanssia. Koiriakin tykkään ruokkia eikä sitä saa koskaan tehdä ilman minua. Minä ruokin yleensä Token. Vien sille naksuja ja kippaan ne kuppiin. Joskus naksut saattaa kaatua matkalla, mutta jaksan kyllä kerätä kaikki. Saatan välillä viedä koirille myös vettä ja se on mukavaa, kun saa pihalla läträtä vesillä. Tykkään kyllä läträrä myös sisällä. Eräänä päivänä minä leikin vessassa niin paljon vesillä, että vessan lattia meni märäksi ja matto piti pestä! Mutta jos ei kerran voi mennä uimaankaan, niin täytyy harrastaa vesileikkiä sitten siellä, missä sitä vettä on.

Olen ollut nyt hoidossa aina kahtena päivänä viikossa. Tykkään olla siellä tosi paljon! Siellä on kavereita joitten kanssa on hauska leikkiä ja on ne tätitkin tosi mukavia. Minusta otettiin siellä kuvakin ja toinen kuva, missä on kaikki muutkin lapset ja hoitajat. Sitä mukana katsoa aina välillä. Ensi viikon jälkeen menenkin hoitoon melkein joka päivä. Vähän minua jännittää, että kuinka paljon se mahtaa väsyttää. Siellä on kuitenkin aika raskasta, kun täytyy leikkiä niin paljon, eikä oikeastaan paljoa pötkötellä. Ruoka siellä on hyvää. Vaikka tykkään minä ruuasta muutenkin. Kotona vaan on aina niin tylsää ruokaa, että aina ei jaksa syödä.

Tätin ja sen miehen juhla oli muutama viikko sitten. Ne meni naimisiin. Siellä häissä oli kyllä tosi hauskaa! Kirkossa minua vähän ärsytti, kun olisi pitänyt olla paikallaan, eikä olisi saanut tehdä mitä halusi. En minä kuitenkaan sielläkään kovasti kiukutellut, vähän vain. Sitten siellä juhlapaikalla oli leikkihuone ja hoitotätit ja muitakin lapsia ja sellainen leikkikenttäkin, jossa viihtyilin varmasti tosi kauan. Huomasin aika äkkiä, että kummitäti ja mummukin on siellä juhlassa. Äiti sanoi, että ne on töissä. Siksi minun olisi pitänyt antaa niitten vaan tehdä omia hommiaan. No kun äiti meni laulamaan laulua ja isi katsoi sitä, niin minä päätin mennä tätin luoksi. Niin minä sitten tallustelin keittiölle eikä äiti ja isi tiennyt mitään ennen, kuin vasta vähän ajan päästä. Ei minulla mitään hätää ollut, tietenkään. Siellä häissä oli hauskaa myös se, että sai kiertää aina ympäri talon ja taas toisesta ovesta sisään ja toisesta taas ulos ja taas kiertää. Kun siellä soi musiikki, niin tanssinkin tutan ja serkun kanssa. Se oli aika hauskaa, mutta äitin mielestä on harmi, jos se ei tullut mihinkään nauhoitukselle. Kun ilta oli jo pitkällä lähdin sitten kummitätin kyytillä mummulaan nukkumaan. Olin aika paljon koko sillä viikolla mummun kanssa ja se oli kyllä mukavaa. Sielläkin sai ruokkia koiraa. Olen kuullut, että sielä olisis nyt vauvakoira, mitä olis varmasi tosi mukavaista hoitaa.

Käytiin me isin ja äitinkin kanssa matkalla. Se oli aika kuumastuttava päivä ja aurinko oli silloin tosi lähellä. Me ajettiin johonkin, ei niin kauhean kauaksi. Käytiin ensin syömässä ja sain laskea semmoisesta liukumäestä mihin kiipesin tosi äkkiä. Sitten me ajettiin ihan hetki vaan ja mentiin eläinpuistoon. Siellä oli susia, kettu, possuja, poroja, lintuja, myyriä ja söin kokonaisen tuutin jäätelöä ilman suurta sotkua. Varmasti kaikista hienoin eläin siellä oli karhu, jotka me nähtiin vähän ennen, kuin mentiin pois. Sitten, kun me oltiin käyty jo mummulassakin ja oltiin jossain melkein lähellä kotia, niin meidän auton edessä seisoi kaksi hirivä. En nähnyt niitä kyllä hirviän hyvin, mutta onneksi äiti näki ne jo kaukaa ja osasi hiljastaa auton vauhtia. Me saatiin niistäkin pari kuvaa ja ne oli kyllä hienompia eläimiä, kuin ne eläinpuiston hirvet!

Tänään on sitten ollut juhannusaatto. Ainakin olen saanut pitää mekkoa, syödä karkkia, juoda tipsaa ja pissyä ja käytiin me saunassakin. Minusta oli kovin hauskaa kun äiti vihto minua, kun minulla oli vaatteet päällä. Saunassa se oli sitten niin pelottavaa, etten halunnut. Siitä jäi kukkia ihoon ja äitikin laittoi kukkia naamaan. En oikein tiedä mitä muuta se jussi tarkoittaa, kuin sitä, että on nähnyt paljon ihmisiä joille on pitänyt sanoa käsipäivää ja sitten poltettiin isosti roskia. Minulle tuli siellä väsy ja täytyi lähteä nukkumaan.

Sellaisia minun elämässäni nyt on ollut tapahtumia. On ollut tietenkin paljon muutakin, mutta kaikkia ei muista kertoa silloin, kun pitäisi muistaa ja silloin kun muistaa, niin niitä ei välttämättä pysty kirjoittaa, koska ei tietokone ole aina päällä. Tulen taas kertomaan teille näitä tarinoita, kun minusta vaan tuntuu siltä tai vaikkei tunnukaan, mutta haluan vaan tai sitten muuten vaan kirjoitan tai äiti kirjoittaa, kun minähän osaan vasta vain puhua ja piirtää laskea kuuteen vaikka en siihenkään ihan aina.

LEMPINI NYT

kirja: Tutustumisretki maatilaan ja sen eläimiin

laulu: Autolla ajetaan varovarovasti

unilelu: Ihaa

työ: koirien ruokkiminen

leikki: nuken hoito

En nyt taas oikein tiedä, mistä alkaisin. On niin paljon kerrottavaa… On taas tullut uusi aikavuosi ja lumi sulasi pois. Nyt on kevät ja sen tietää siitä, että lintuja lentää myös sisällä. Ne on vaan kovin pieniä ja äiti ei niistä tykkää.

Viime viikonloppuna oli aika ihmeellistä aikaa. Äiti ja isi oli molemmat monta päivää töissä ja minä ensin hoidossa ja sitten tuta haki minut ja sitten taas kotona ja sitten hoidossa ja taas tuta haki minut ja sitten vielä menin toiseen mummulaan ja äiti kävi siellä ja… en oikein enää itsekään muista miten se meni, mutta kyllä nyt on väsyttänyt!!  Huomenna minulla on 1,5v neuvola, mutta saapa nähdä jaksanko mennä sinnekään, kun olen vieläkin niin poikki. Äitikin on ollu väsy ja sen takki haisee ranskalaiselle.

Sellainen jännä asia on tapahtunut minulla, että olen uinut. Kävin tätien ja serkun kanssa äitin mukana uimassa siellä jossain kauempana uimahallissa. Aluksi se oli vähän pelottavaa ja yriritin roikkua kummitätissä kiinni, etten vaan uppottuisi sinne kylmään, mutta aika äkkä sitten uskalsinkin olla siellä. Sitten vähän ärsytti kun äiti tai joku piti koko ajan kiinni  - olisin halunnu uita ihan omilla jaloilla. Kyllä minä sitten aika paljosti polskin ja roiskin ja äiti on sanonut, että pian mennään uudestaan, kun olin niin hyvä.

Uinnin jälkeen me mentiin sellaiseen syömäpaikkaan, missä isotkin ihmiset sai syödä mahan täyteen. Minä söin ainakin kymmenen lihapullaa ja samanverran nakkia ja maistoin pitsaa ja otin leipästä ja lopuksi vielä söin äitin jäätelön. Ihan hyvä, sillä äiti olisi syönyt sitä muuten ihan liikaa. Se haki ainakin kolme annosta!

Minä osaan jo muuten aika hyvin sanoa asioita pitkästi ääneen. Osaan kertoa, että millon auto menee ohi ja millon isi tulee ja kysyä missä Mikko-kissa on… Ja nyt tiedän aika hyvin, mitä on poppa! Minulle kävi mummulassa niin, että isin kahvikuppi kaatui minun päälle. Kaikki vaattet kastui kuumuudesta ja vedestä ja kahvista ja sitten isi vei minut kylmään suihkuun. Minuun otti niin pipisti, etten tiennyt oikein miten päin olisin ollut tai olisinko ollut mitenkään. Itkin ja itkin vaan ja äiti yritti lohduttaa. Sitten tuli paikalle kaksi setää ja tyttö jolla oli punapuvut päällä. Heillä oli joku helpotin, minkä ne kääri käden ja rinnan ympärille ja pian helpotti. On minulla vieläkin pipi käässä, mutta ei enää paha! Se oli aika pelottavaa, mutta yritän olla varovaisempi jatkossa…

Ei vaan, nyt täytyy päästää äiti nukkumaan. Jospa se jaksaisi sitten neuvolan jälkeen kirjoitella uusia kuulumisia.

Nyt on sillä tavalla, että minä olen tehnyt paljon isoisten tyttöjen juttuja.

Ensinnäkin olin lomalla matkalla tosi reipas tyttö vaikka olinkin ihan pipi. Jaksoin matkata autossakin nätisti, vaikken ollut ihan terves.  Minulla oli taas se korvasairaus ja tuntuu, ettei se ole vieläkään ohittunut. Sen verran se on kuitenkin mennyt pois, että olen päässyt hoitolaan. Se on semmoinen paikka missä lapset saa leikkiä yhdessä ja erikseen silloin, kun vanhemmilla on työ tai jokin muu tärkeä tekeminen. Minun äitillänihän ei oikeastaan ole työtä, sillä on vaan paljon yrittämistä. Siihen yrittämiseen liittyy se, että maalataan namaan värejä ja pyyhitään sitä kutittavilla. Se on minustakin hauskaa. Tänään viimeksi maistoin putkiloa, jota äiti kutsuu huulipunaksi.

No siellä hoitolassa on ollut mukavaa, vaikka olen vasta ollut yhden ja yhden toisen kerran siellä. Ensin käytiin myös äitin ja isin kanssa, mutta koska siellä ei oikein ollut heille sopivampia leikkikavereita me lähdettiin silloin aika nopeasti pois. Siellä on erilaisia leikkejä, mitä kotona ja tätejä, jotka tykkää minusta ja minun leikeistä. Ensimmäisellä kerralla olin siellä illalla ainut lapsi ja sain leikkiä hoitajan kanssa. Meillä oli niin kivaa, että minun täytyi halata sitä tätiä enen kotiin lähtöä. Piti minun myös antaa hyvät yöt ja pusut nukeille, jotka jätin sinne sänkyyn nukkumaan. Kotona menin sitten itsekin hienosti nukkumaan, kun olin pitkän päivän hoitanut kaikkia erilaisia nukkeja ja muita.

Toisella kerralla siellä olikin sitten muutama muukin lapsi ja sain leikkiä niillä. Siellä tarjoillaan myös maukasta ruokaa jota on mukavampi syödä, kuin kotonan ruokaa, vaikka syön minä sitäkin aika kiltisti. Vaikka siellä hoitolassa onkin kovin mukavaa, niin on mukavaa kun äiti joskus hakee kotiinkin. Minä äitille esittelin uusia kavereitani, kun se viimeksi minut haki kotiin. Äitiä huvitti kovasti, mutten kyllä ymmärrä mikä. Onhan se nyt kohteliasta esitellä uusia ystäviä äitillekin!

Huomenna minulla on myös hoitolapäivä! Äiti vie minut aamupalan jälkeen ja arvatkaas mitä! Minä pääsen pulkkamäkeen! Sieltä hoitolasta tuli viesti, että minut voi tuoda tuonne läheiseen pulkkamäkipaikkaan ja sieltä sitten mennään takaisin hoitoon. Minua vähän jännittää!! Olen minä pulkan kyytillä ollut ja mäkiäkin lasketellut, mutta se on aika iso se pulkkamäki mihin ollaan menossa. No ehkäpä ne hoitajat minua siellä auttaa…

Sellainenkin isojen tyttölöisten juttu minulla on, kuin sänky. Ei mikään häkkisänky vaan ihan oikean kokoinen sänky. Se on sellainen, mikä kasvaa sitä mukaan, kuin minäkin. Häkkisänky kävi vähän hankalaksi. Kiipesin siihen reunalle ja olin mätkähtää kipeästi lattiaan. Äiti päätti, että nyt on uuden sängyn aika. Sitten isi toi ulkoa vanhan sängyn, jota vähän ehjäsi ja ny minulla on sänky johon pääsen kipusemaan itsekseni ja josta pääsen myös pois. En ihan aina nuku siinä yötä, sillä joskus on mukavampaa nukahtaa äitin ja isin väliin. Mutta jos nukahdan omaan sänkyyn, niin nukun siinä kyllä mieluisasti seuraavaan päivään.

On myös sellaisia isojen tyttöjen asioita, kuin se, että osaan laittaa pyykkiä ja autan äitä muissakin kotitöissä. Syönkin jo melkein kokonaan itse ja löydän oman vaatetuksen jos haluan mennä ulos. Puen vaatteita mieluisasti, mutta ei ne aina mene ihan oikeasti päälle. Isin vaatteet on helpompi pukea, kuin omat. Minulla olisi paljon muutakin kerrottavaa, mutta minun täytyy kyllä nyt mennä nukkumaan. Tai niin kuin jo tiedät, äitin on aika mennä nukkumaan. Arvaappas, missä minä nukun nyt? Isin kainalossa! Siellä on hyvä paikka nukkua tai vaikka joskus valvoillakin!

Tämän vuoden ensimmäinen kuu on kulutettu lopuksi ja se on ollut aika pitkä. Tuntuu, että joulusta on ainakin jo tosi pitkästi, vaikka se oikeastaan oli ihan äsken. Niin monenlaista on tapahtunut sen jälkeen! Voisin kuitenkin kertoa nyt asioita, jotka on jäänyt vähän unotumaan.

Isi aloitti jo ennen joulua uusissa töissä. Isillä on nyt rekka tai ei ihan oma, mutta tavallaan. Sillä se tekee töitä elikkä ajaa ympäri teitä ja soittelee paljon puhelimessa. Myös äitin kanssa aika paljon. Aina välillä isi ajaa niin kauas, ettei se ehdi nukkumaan kotiin. Silloin isi nukkuu siellä rekassa ja siellä onkin kaksi sänkyä ja jääkaappi. Jos siellä olisi myös suihku, niin siellä voisi asua oikeatkin ihmiset.

Kun isi ei ole pitämässä äitille seuraa, niin minä yritän keksiä kaikkea hauskaa tekemistä. Tyhjennän kaappeja ja laatikoita sekä piilottelen tavaroita. Viimeksi opin avaamaan jääkaapin oven ja sieltä on mukana viedä äitille erilaisia syömätarvikkeita. Välillä myös haen jääkaapista välipalaa, kuten voipalan tai kurkun jota on mukava jyrsiä. Olen myös opetellut kiipeilyä. Se vasta onkin hauskaa. Jos ei äiti tai isi muuten ehdi ottaa minua syliin, niin kiipeilemällä pääsen! Olen jo aika monesti kiivennyt sohvalta tiskipöydälle, mutta enää en pääse, sillä äiti siirsi sohvan väärään kohtaan.

Minulle menee nyt muuten oikeat kengät jalkaan. Kauempi mummu teki minulle sellaiset tosi lämpimäkkään huopaiset kenkät. Ne on nätitkin. Niillä on ollu vähän hankala kävellä, sillä sisällä ne on liukkaat ja ulkona pyöreät. Opin kuitenkin jo niilläkin aika hyvin menemään. Nyt kuitenkin, kun äitin mukaan olen hoikiintunut ja siksi myös minulle menee oikeat kengät jalkaan. Minulla on niitä samoja kenkiä neljä ja päivisin on mukavaa laittaa niitä järjestykseen sekä jalkaan, sillä ne kopisee.

Koska nyt ei ole ollut tosi kylmää ulkoilla, olemme ulkoileet aika paljostikin. Aika paljon pulkalla ja vähän myös heittelemällä lumipalloja. Se on ollut tosi hauskaa ja olen aika ahkera menemään ulos. Joskus haen vaatteet päälle eikä edes olla menossa ulkoilemaan. Joskus kuitenkin haen ne ihan oikeaankin aikaan ja sitten äiti on iloinen. En kuitenkaan oikein tiedä, miten siellä ulkonassa pitäisi olla. Ja pulkan kyyti on aika väsyttävää eli minä aina nukahdan siellä. Mutta ulkona onkin mukavaisempaa nukkua, kuin sisällä. Myös autossa on hyvä nukkua. Joskus vain nenä saattaa kylmettyä.

Lempileikkejäni on semmoinen, kun laitetaan purkkeja sisäkkäin. Sitä olen leikkinyt kyllä jo tosi kauan. Myös vauvojen ja nallejen paapattaminen vaunussa, sängyssä tai sylissä on mukavaa. Harrastelen myös tanssimista sekä laulamista musiikin tahtiin. Myös erilaisia jumppaliikkeitä olen yrittänyt opetella nyt, kun äitikin jumppailee. Yhtenä päivänä kauammassa mummulla oli äitillä ja tätillä oli sellainen pallokahvainen jumppatunti jossa eno opetti. Olin niin riskis, että sain nostettua sellainen pallokahvan joka painoi neljä kiloa. Äiti sanoi, että jaksoin jo neljän kuukausina nostaa maitopurkin ja siksi ei ollut hämmästyväinen riskeistäni.

Olen myös tavannut aika paljon ystäviä tänä vuonna. Sekä isoja että pieniä. Erään pienen ystävän luona olin tätin kanssa ja ulkoiltiin taas pulkassa ja nukahdin se pojan syliin. Se oli aika hassua. Äiti kertoi, että minä pääsen kerran viikossa päiväksi leikkimään johonkin paikkaan, jossa on paljon lapsia. Joskus menen sinne myös iltaisin, kun äitillä on töitä ja isi ei ehdi kotiin. Meidän pitäisi vain käydä siellä paikassa tutustumassa ensin, että äiti uskaltaa minut jättää sinne.

Tällaisia meille nyt kuuluu. Muutaman nukkumisen päästä me lähdetään johonkin lomaan, pitkän matkan päähän. Sinne lähtee myös täti ja serkku ja se mies siitä perheestä sekä vielä yksi perhe, jossa on se pieni ystävä jonka sylissä nukuin. Ehkä voin siellä lomassakin nukkua pulkassa.

Nyt on uusi vuosi ja se ei minua oikeastaan kosketa, sillä minun ei tarvitse kirjoittaa vielä päiviä. Ennen, kun vuosi vaihtui oli sellainen joulu. Joulu tarkoitta päiviä, jolloin äiti ja isi ei mene kumpikaan töihin vaan siirtelee taravoita kotona ja tuo metsän osan sisälle. Siihen laitetaan sitten värejä ja palloja joilla ei saa leikkiä. Jouluna myös tehdään yöllä ruokaa ja koko sisä haisee hassulle ja on lämmin. Äiti aina sanoo, ettei uuniin saa koskea, kun se on poppa. Äiti kuitenkin itse aina menee sinne hanska kädessä ja monesti saa pipin, jota täytyy viruttaa.

Jouluun liittyy myös kiiruhtamista erilaisiin kauppoihin joista saa lahjoja. Niitä lahjoja sitten vaihdellaan muiden lahjakkaiden kanssa. Minusta on mukava saada lahjoja, mutta en ymmärrä miksi niitä pitää vaihtaa. Minä ainakin osaisin itse ostaa itselleni kaikista parhaan lahjan. Jouluna tulee myös paljon kuveja postilaatikkoon. Meille tuli paljon minun kavereitten ja pienten sukuihmisten kuvia, kun niillä on tonttulakit päässä. Äiti yritti kuvata minustakin tonttulakkikuveja, mutta en sisällä saa pitää lakkia. Me saatiin sitten vähän toisenlaisia valokuveja, joita ei kyllä annettu vielä kellekkään.

Joulun esipäivänä se lähistötuta tuli meille puurokattilan kanssa. Oli aika mukava syödä heti aamusta maukkaampaa puuroa, kuin sitä äitin mikrossa valmistamaa poppaa. Kun oli syöty, mentiin kirkkoon. Kirkossa oli aika tylsää ja minun piti kyllä mennä nukkumaan. Olin kuitenkin aika hienosti, ainakin melkein koko ajan. Siellä kuului musiikkiakin. Ne oli kuulemma jotain naapurin tätejä, jotka sielä viulutti. Meidän takana istui joku lapsi ja se sanoi, että pappi soittaa, mutta minusta se pappi on vähän miehemmän näkönen.

Me käytiin sitten kirkosta vielä ulkona laittamassa kynttilöitä jonkun kivien juureen ja tuta otti kuvankin. Sitten pääsin autoon nukkumaan. Nukuin siellä varmaan aika kauan, sillä oli jo pimeää kun heräsin. Mummu ja täti ja tätin mies ja niitten minun serkkuvauvatyttö tuli meille ja myös eräs isin kaveri. Sitten pian sen isin kaverin kuulostava punainen hassupartainen ukkeli tuli meille joulupuun juurelle istumaan ja alkoi puhua hassusti. Kävin minä sen sylissäkin, kun isi käski. Se antoi meille kaikille vähän lahjoja. Tai minulle paljon! Olin rohkeli ja osasin itse hakea paketteja siltä partaukkelilta. Muut ei varmaan siksi saanut paljon, kun ne ei olisi jaksanut nousta niin monesti jalkasille, kuin minä.

Paketeissa oli vaikka mitä mukavaa! Sain semmosia purkkeja, mitä äitinkin kaapeissa on, mutta ne minun purkit sopii paremmin sisäkkäin. Nukelle tuli vaunut ja Ihaa mahtuu sinne nukkumaan! Sain myös sellaisen ison, jota jaksan kantaa vain koska olen riskis. Siinä on reikiä mistä voi laittaa palikoita, sitten siinä myös jotain ötököitä joita voi liikuttaa ja yhdessä puolessa on semmonen ruksruks. Paras puoli siinä semmonen, mistä kuuluu musiikkia ja naurua. Minä tykkään musiikista! Jos musiikissa on paljon jumputusta, tykkään tanssia rytmisti. Jos musiikissa on nätti ääni, niin tanssin keinumalla ja saatan myös laulaa. Minulla on aika kaunis ääni.

Me syötiinkin sillon päivänä jossain välissä erilaisia ja maukkaita ruokia kaikki yhdessä. Minusta voisi olla aina joulu, koska silloin kaikki on hyvällä tuulella ja ruoka maistuu maukkaalle

Joulupäivänä mentiin kauempaan mummulaan ja siellä oli kaikki äitin tärkeät sukulaisihmiset paitsi eno ja se sen kaunisnainen. Minusta on hauskaa, kun näkee monia ihmisiä samassa paikassa. Yleensä ne kyllä on aika äänekkäitä, mutta muuten ihan mukavia. Huomasin, ettei kaikki ihmiset oli isosti äänessä vaikka niitä olisi monta. Olin nimittäin ennen joulun tuloa äitin ja poikaystävän ja poikaystävän äitin kanssa sellaisessa isossa kaupassa, missä oli paljon ihmisiä, eikä ne ollut äänekkäitä. Minusta oli kyllä erihauska katsella kaikkia tavaroita hyllyssä ja varsinkin niitä ihmisiä jotka käveli sinne tänne ja taas sinne. Niillä oli varmaan vähän pää sekaisin.

Äitilläkin varmaan meni vähän pää siellä sekaisin, sillä kun käytiin samalla matkustuksella yhdellä minun tulevalla poikakaverilla, äiti puhui sille ihan hassusti. Mutta se poika varmaan ymmärtää, koska sen äiti on tosi fiksu ja äitin hyvä ystävä ja silti sekin saatta välillä vähän hassuilla. Sillä pojalla oli semmoinen pehmokoira joka oli paljon minua isompi ja silti minä jaksoin kantaa sitä. Olen minä aika riskis!

No siellä kaukamummullakin oli kaikkia maukkaita ruokia ja sain lisää lahjoja, mutta niitä ei tuonut partaukko vaan minun mummu, täti ja kummisen perhe. Näin myös yhtä ystävääni, joka ei oikein ollut hyvällä tuulella. Se on äitin poikaserkku, joka on minua pienempi. Sillä oli kuuma ja se itki äänekkäästi. Samaan aikaan koira tappeli kissan kanssa, mutta ei ne minua oikeastaan häirinneet. Minulla oli juuri uuden käsilaukun täyttäminen ja purkaminen ja täyttäminen ja purkaminen kesken. Äiti piti käsilaukkua auki ja minä laitoin sinne kännykkää ja peiliä. Onneksi ne avaimet roikkuu siinä laukun kahvassa, niin ne ei aina ole hukassa sillä tavalla, kuin äitillä on.

Illalla tuli uni aika helposti, sillä oli ollut aika kovasti touhua monta päivää. Ensin vähän itketti, kun äiti ei meinannut tulla nukkumaan, vaan kummitäti oli minun kanssa. Tuli se äiti kuitenkin. Enkä edes herännyt kesken unen sängyn alta. Se kummi varmaan luuli, etten tykkää siitä. Minä kuitenkin vaan säikähdin, että äiti lähtee johonkin pois. Vaikka pärjäisin minä ilman äitiäkin, jos siitä vaan sovitaan etuperin.

Haluaisin kertoa myös siitä, miltä värilliset paukaukset tuntui, mutta nyt taas on nukkumisaika. Sitten minulla olisi kerrottavaa meidän koirasta jolla on pipi jonka pitää antaa syödä rauhassa koko ajan. Myös isin uudesta työstä voisin kertoa ja tietysti kaikista minun uusista leikeistä ja oppimisista, mutta myöhemmin. Täytyyhän äitinkin joskus nukkua, että jaksaa pitää minut viihtyisänä.

Meinasin ihan unohtaa, miten kauhistuttavaa minulle on käynyt!

Olin mummulassa äitin kanssa jokunen nukkuminen sitten. Nukuin jo autoon, kun mentiin tätiltä mummulaan ja sitten äiti oli minut laittanut sänkyyn. Mummu on aina hirvistyttävän huolehtivainen ja levittää kaikkia pehmuloisia ympäri sänkyjä, etten minä tipu. No tällä kertaa äiti vaan oli laittanut kaikkia tukkimia eteen, etten pyöri lattialle. Siinä kävi kuitenkin niin, että yhtäkkiä heräsin ja oli ihan kylmää ja ahdasta. Äiti ja mummu tuli huoneeseen, mutta löysivätkin minun paikalta sängystä kissan. Minä yritin huutaa kovasti, mutta ei äitikään heti hoksannut, mistä se ääni kuuluu.

Lopulta sänky siirtyi ja pääsin äitin syliin. Halusin sitten myös mummun syliin! Olipa hauska, että heräsin. Muuten olisin päässyt sinne vasta aamulla. Leikin siinä sitten nukkuma-aikaan aika paljon, ennen kun nukuin taas. Äiti ja mummu oli kissalle vihaisia, enkä minä oikein osaa sanoa oliko se oikein. Saatan joskus touhuilla asioita nukkumisessa, vaikka ei kukaan tönisikään. Se saattoi kuitenkin olla, että kissa ajoi minut sinne sängyn päätyyn, josta sitten tyynyn kanssa tipuin lattialle ihan seinän ja sänkyn väliin. Joskus se on vähän jännittävää, kun menee nukkumaan: Ei aina voi tietää, mitä siitä seuraa!

Tuossa muutama viikko sitten äiti ihmetteli kun liikuttelin jalkoja seisomassa eteen päin, ilman kiinni pitoa. Äitin mielestä se oli jotenkin hauskaa ja kun se taputti, niin aloin tehdä sitä usein. Se oli myös aluksi vahingollista, mutta nykyään teen sen ihan tahallaan. Sitten aloin mennä jo pitkiä matkoja jalkaisin ja yleensä loppuaskeleet piti juosta äitin tai isin luokse. Parasta oli, kun sitten sai halauksen tai pusun.

Nyt se on jo ihan vanhanaikaista, sillä teen sitä joka päivä.  Joskus on nopeampaa mennä vielä konttalla. Kaikista mukavinta se on, kun saa kantaa käsissä sukkasukkia tai muita tarpeellisia samalla kun jalkailee. Yhtenä puurojälkiaikana isä sanoi, että minun pitää viedä vaatteet pyykkiin ja mennä suihkuun. Kun olin ihan alasti otin vaatteet kainaloon ja lähdin matkaan. Välillä sukkasukka, tukka tai joku muu tippui, mutta nostin ja jatkoin jalkaisin. Ilman sukkaa oli helppo mennä. Jäin sitten poppahuoneeseen odottamaan äitiä ja äiti saattoi minun käsipäivää suihkuun. Vaatteita tippui vielä, mutta nostin ne. Äiti heitti omat vaatteensa semmoiseen korkeaan ja minä laitoin omani sinne. Siinä vieressä oli semmoinen pienempi paikka ja yritin laittaa sukkasukkaa myös sinne, mutta ei ne mahtunut. Pissa sinne kyllä mahtuu, mutta ei ison ihmisen pissa.

Olen jo niin pitkä, että pääsen ulos itse. Sen kun vaan nostan jalkapohjat ilmaan niin yletyn avaukseen. Nyt on ollut kylmä ilma, eikä olla oltu ulkona, kuin vähän. Tänään äiti istui koneella, niin yritin pukea päälle. Minulla oli takissa käsi oikeassa paikassa ja yritin pipoakin päähän. Ovi ei kuitenkaan auennut! Varmaan olisi pitänyt laittaa sukka.

Meillä kävi yksi päivä myös se enosetä ja se nätti tyttö. Ensin minua vähän ujostutti, kun heräsin ja ne olikin meillä. Olin kerran niillä yökylässä ja silloin ne vähän kiusasi minua. Silloin äiti ja isi oli jossain hienousjuhlissa. Olin ihan nukkumavalmis ja piti mennä saunaan. Sitten kun mentiin nukkumaan, niin minua ei oikein nukuttanut. Enosetä olisi halunnut nukkua ja se nättitäti hoiti sitten minua. En sitten tiedä saiko se eno nukuttua, yritin kyllä olla äänekkäästi! Kaikki olisi varmasti mennyt hyvin, mutta sitä tätiä taisi vähän jännittää, niin sitten minäkin jännitin. Äiti ja isi tuli joskus kesken nukkuma-ajan ja minä vähän virkistyin. Kyllä me vielä sitten vähän nukuttiinkin ennen puuroilua. Voisin mennä sinne joskus toisellakin kertaa. Ne on ihan mukavia, vaikka aika kovaäänisiä. Onneksi minäkin osaan puhua lujasti, niin kyllä ne varmasti minutkin huomaa.

Minun lempiharrastus on nyt levittyminen. On tärkeää, että joka lattialla on jotakin. Jos toisella puolella taloa on tylsä leikki, niin voi siirtyä toiseen heti. Isi on kova keräämään leikkejä pois lattialta, mutta olen oppinut nopeaksi levittäjäksi. Kun minä menen nukkumaan, jää leikit lattialle. Aamulla ne on sitten mennyt takaisin laatikoihin! Joskus ne menee sinne, vaikka isi ei ole kotona. Parhaita leikkejä on kyllä syömisvälineleikit ja se kaappi, mistä äiti sanoo “ei sinne saa mennä”.

Tällä viikolla pitää kuulemisen mukaisesti tehdä joulusiivot. En tiedä, mitä se tarkoittaa… Olen kokeillut tehdä kaikenlaista, jos niistä joku osuisi sitten kohdalleen. Sen tiedän, että se ei ole sitä, kun puuroa levitetään pöydälle. Eikä varmaan myöskään vessan kaapissa. Äiti aloittaa sen huomenna, niin sitten se selviää. Meidän pitäisi myös leipoa, sillä minulla on oma kaulimisväline ja muotteja. On hauska saada tietää, mihin niitä käytetään. Jos niitä muotteja saa pudotella johonkin koloihin, niin se on kyllä tosi hauskaa!

Nyt minun täytyy lopettaa, sillä tuta tulee aamulla ja äidinkin täytyy levätä. Sillä on joku haastelus, missä täti kertoo, että äiti osaa paljon asioita. Äiti sanoo, että jos se on hyvä juttu, niin se on tosi hyvä juttu, mutta jos ei ei ole hyvä, niin se on kyllä ihan soopaa. En tiedä, miksi se käyttää sanoja tuommoiseen. Tietäähän kaikki, että hyvä on hyvä ja ei-hyvä on huono ja huono voi olla myös soopaa tai isin mukaan soopankokkia. Soopankokkia voi olla joskus myös housussa!

Äiti on ihan tyhmä! Tai siis oli, muttei tänään.

Me istuttiin siinä syömäpöydän ääressä tässä joskus ja äiti yritti antaa minulle sitä aamuiltaruokaa. Puuroa se taitaa olla. No en minä sitä halunnut. Sanoin monta kertaa “Mittää. Pittää! Ämmä mämmää!! Mitämitä.” Mutta äiti vaan yritti laittaa lusikkaa minulle suuhun. Huusin lujempaa, että “PittääPittää,mitäPittäää!!!!” Päristin ja heitin lautasen lattialle. Siitä äiti ei kai oikein tykännyt. Sen suu muuttui viivaiseksi ja ja kaikki muukin päässä näytti ikävältä. Sitten minun piti mennä matalalle leikkimään eikä äiti leikkinyt minun kanssa ennen kuin vasta kauan ajan päästä.

Minä halusin vaan banaania, mutta en osaa sanoa niin vaikeaa sanaa.